Harmaata…

Taivaalle kerääntyy synkkiä pilviä. Kävin tänään toisen ortopedin puheilla Mehiläisessä kyselemässä lisää avoimeksi jääneitä juttuja. Tällä kertaa ortopedi olikin vähän eri mieltä juoksusta… Ensimmäinen kommentti oli “jos juoksu aiheuttaa ongelmia niin jättäisin juoksun sitten pois”. Kerroin noin aika suoraan mikä on intohimoni juoksuun ja kysyin että jos edes pururadoilla tms.? Kommentti oli hiukan lievempi, sanoi että jos nyt on pakko juosta niin maastojuoksukin on mahdollista, mutta vain tasaisia hyviä alustoja joissa ei tule vääntörasitusta rustopinnoille. Sen jälkeen en enää ottanut suunnistusta edes puheeksi…Kovasti kehui pyöräilyä hyvänä lajina.Täytyy nyt harkita tarkkaan. Suunnistukseen olen kiintynyt syvästi, mutta jos sen tuloksena hajoitan polvea lisää niin hinta on liian kova.

No, jotain positiivistakin silti – sanoi kyllä kaiken tämän ohessa että ei me ihmiset ikuisia olla, että jos hänen pitäisi arvata niin 100sta oireettomasta ikäisestäni löytyisi tutkimuksissa rustovammoja polvista noin kolmeltakymmeneltä. Eikä itseasiassa kuvista kuulemma pysty suoraan sanomaan että kyseessä olisi luuhun asti ulottuva vaurio, jotain pientä harmaata pohjalla vielä näkyy joka saattaa olla ehjää rustoa. Vaurion syvyys ei kuulemma selviä kuin tähystämällä.  Tosin ei tähystykseen tässä vaiheessa määrännyt, juteltiin kyllä mahdollisesta mikrofraktuurasta vaurioalueelle – jotkut saa siitä avun ja jotkut ei. Netistä toki löytyy tapauksia jotka on tuon jälkeen palanneet esim. NBA:han tai maratonille, mutta… Uskoi myös että kyseessä on jo todennäköisesti vanhempi vamma koska luussa ei näy ärsytystä. Eli hyvin tällä polvella on hiihdetty yms.  Jos oireet ei häviä ja polvi rauhoitu niin sitten tähystetään ja tehdään siinä mitä voidaan, joko putsaus tai mikrofraktuura.

Juoksulle sain nyt siis vastentahtoisesti tiettyyn rajaan asti mahdollisuuden, edelliseltä ortopediltä oikein kehoituksen. Eli sen suhteen olen vielä toiveikas. Periaatteessa toiselta ortopediltä varovainen “jonkinverran” ja toiselta rohkaiseva “saa juosta sen mitä pystyy”.  Juoksu tasamaalla ei myöskään periaatteen tasolla kai sen kummemmin vahingoita tuota vaurioaluetta. Tosiasia kuitenkin lienee että ainakin tämän hetken lääketieteellä taisi maratonit jäädä yhteen…?… Siirtyminen kevyistä kengistä erittäin vaimennettuihin on myös tehtävä.

Hemmetti kun löytäisi jostain oikean urheilulääkärin joka on tuttu tällaisten vammojen kanssa. Nytkin etsin lääkärin oikein urheiluklinikan kautta, mutta sanoi itsekin ettei hän ole urheiluspesialisti.  Ja sehän on vanha tosiasia että usein vastaus kysymykseen “mitä tehdä kun juoksu kipeyttää XX:n” on “lopeta juokseminen”.

Seurataan ja toivotaan.

 

 

Kevätpäivitys

Kevät on jo hyvässä vauhdissa – vihdoin. Kyllähän sitä on odotettukin! Jokusen viikon on päässyt jo juoksemaan sulilla teillä, vaikka kyllä se meillä maalla otti aikaa. Asvaltit toki suli aika nopeasti mutta hiekkatiet antoi odottaa. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Toissapäivänä pääsin jo poluillekin, joskin metsässä oli paikka paikoin vielä tolkuttoman märkää/pehmeää/mutaista. Oli kuitenkin hieno fiilis päästä taas pudottelemaan pikkupolkuja oikein kunnolla. Kunnon sykkeennostatus ylämäkeen (luonnostaan, sillä lähimetsissä ylämäet on jyrkkiä) tuntui hienolta, ja muutenkin polkujen juokseminen oli taas talven jälkeen mukavaa. Tai ainahan se on!

Olen ainakin toistaiseksi lopettanut treenien merkitsemisen AttackPointiin, yritän vaikka täällä kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti treenikuulumisiani. Annan AP:n tilini olla edelleen olemassa, mutta toistaiseksi sieltä ei löydy treenikuulumisia. Mitä treenaamiseen muuten tulee, olen hieman yrittänyt taas parantaa lihastreeniä etenkin yläkropan osalta. Tämä tarkoittaa välillä Gymstickiä, välillä ihan kuntopiiriä. Jos ei muuta niin parempi vaikka tehdä lenkin jälkeen parikymmentä etunojapunnerrusta kuin ei mitään. Fysioterapeuttituttuni muuten sanoi, että jos hänen pitäisi valita vain yksi ainoa treeniliike, se olisi ilman muuta etunojapunnerrus!

Trail running on minulle se tämän hetken juttu, eli sillä mennään vahvasti tällä hetkellä. Voi olla että kaivan sauvatkin taas esiin, mutta toissapäiväinen lenkki tuntui niin hyvältä että luulen että polkujuoksu kutsuu… ja maantiet saavat jäädä vähemmistöön. Kunhan saan fillarin taas ajokuntoon, maastopyöräily tulee taas kuvioon mukaan.

Eli vanhoilla tutuilla perusjutuilla mennään taas.

Tee-Se-Itse Avid ilmaussetti…

Jeps, tuli sitten tarve ilmata Avidin Elixir R:t. Ilmaussetti maksoi Rosellakin jotain viitisenkymppiä joten eihän tällainen nuuka insinööri tollaseen suostu. Pikku pähkäilyn jälkeen oma sarjani tuli maksamaan 0,80€ – toki paineilmaliittimet sain huoltomieheltä lahjoituksena. Loput löytyi omista kätköistä. Yhden ilmauksen perusteella täysin toimiva setti.

Osat:
-2kpl 20ml lääkeruiskuja apteekista 0,4€/kpl
-pätkä läpinäkyvää silikoniletkua
-pätkä paineilmaletkua 4mm
-kaksi M5-kierteistä paineilmaliitintä 4mm letkulle
-kaksi IKEAn leipäpussin suljinta
-varmistukseksi neljä nipparia

Alla kuva setistä, ja vertailuna Avidin vastaava setti täällä.

Polven tilanne

Päivitetäänpä tännekin: polvi kuvattiin magneetista ja vaivojen lähtösyy tuntui löytyvän, muta lääkärin sanoin ei kannaltani niin kauhean mukava löydös – sentin rustovaurio luuhun asti reisiluun sisäpinnalla. Kommentti “epämukavasta” johtuu siitä että nykytekniikalla tota rustoa ei kannata kuulemma tässä vaiheessa lähteä sorkkimaan vaan eletään oireiden kanssa. Tähystyksessä voidaan vautiota siistiä, mutta tällä hetkellä ei nähnyt tarpeelliseksi.Tutkittuani näitä vammoja olen löytänyt myös leikkaushoitoja, mutta suuriman osan vaikutukset vain lyhytaikaisia ja riskit isommista vaivoista merkittäviä. Kun toisaalta samankaltaisen vamman kanssa urheilevia löytyy mm. NBA:sta niin kannattanee katsoa mihin homma kehittyy.

Tietysti ensimmäinen kysymykseni oli: “et ole juoksua kieltämässä?” ja vastaukseksi sain onneksi että pikemminkin juoksu on jopa suositeltavaa että nivel pysyy liikkeessä. Aika vähäpuheinen ortopedi oli, mutta suurimmat oireet aiheuttanee tuon vamman johdosta polveen syntynyt bakerin kysta joka jäykistää polvea. Särkyähän tuossa ei ole juurikaan ollut. Ensi viikolla tapaan vielä urheiluspesialistin ja juttelen tarkemmin.

Tällä hetkellä kestää maantiepyöräilyä hyvin, esim. maanantaina tein n.60km lenkin kolmenkympin keskarilla ilman ongelmia. Tai no, reidet huusi armoa mutta polvi oli ihan ok. Maastofillaria koitin tiistaina lyhyen tunnin lenkin ja ajo sujui hyvin, mutta tuntui että olis vähän tukkoisempi ollut seuraavana päivänä.  Eli tällä hetkellä mennään maantiepyöräilyllä ja melonnalla. Juoksusta ja suunnistuksesta ikävä kyllä totaalitauko. Suhtuadun erittäin skeptisesti Jukolaan ja kesän muihin suunnistusajatuksiin, mutta kuka tietää.  Katsotaan rauhassa.

 

Polvi brakaa

No niin, nyt se on ortopedille varattu aika… Sama ortopedi joka operoi saman polven kymmenisen vuotta sitten. Katotaan mikä on tuomio, viimeksi todettiin heti kättelyssä että kurkataan eikä kuvailla. Eli vahva veikkaukseni on että puukkoa pukkaa. Päätökseen johtivat viimeaikaiset kokeilut. Polvi on kestänyt ihan ok hiihtoa ja juoksuakin jonkun verran. Pienillä tuntemuksilla on mennyt myös suunnistus. Aina seuraavana päivänä heikompi, mutta palautunut nopeasti.  Tällä viikolla tein kuitenkin testin ja suunnistin sekä tiistaina että torstaina, välissä pyöräillen. Tuloksena perjantaina jäykkä, tukkoinen ja naksuva polvi.  Juostessa ei mitään ongelmaa, mutta joku siellä ärsyyntyy. Katotaan mitä lekuri sanoo.

Sehän tässä harmittaa eniten, että nastari on kulkenut ihan ok. Kaikki alkukauden harrasterastit on menty jossain 8-10min/km suunnistusvauhdilla ja vielä olis ollut varaa puristaakin. A-radat on menneet ok ja on tuntunut siltä että tästä voisi tullakin jotain. Suunnitteilla on ollut lisenssin hankintakin ja H35-kisoissa vierailu. Sitä en tosin hautaa vieläkään, mutta ensin pitänee hoitaa polvi kuntoon. Maanantaina katotaan mikä on aikataulu, mutta Jukolan ylle laskeutunee synkkä varjo. Mikään ei tosin ole mahdotonta, tiedän tapauksia joissa putsauksen jälkeen on oltu kahdessa viikossa juoksukunnossa. Jos operaatioon päädytään, niin tällä kertaa aion tehdä asiat toisin kuin kymmenen vuotta sitten – nyt otan kuntoutuksen tosissani. Mutta katotaan, nyt toistaiseksi unohdan maantiejuoksun ja jatkan pyöräillen + meloen + suunnistaen. Tosin tämänpäiväisellä polvella ei suunistettaisi…

Jos Jukola jää niin sitten suunnataan katse Lahti-suunnistukseen, Nuuksion maastomaraan, Rogainingiin, MTB-maratoneihin, Raato-juoksuun jne. jne. Kyllä näitä onneksi riittää!

Kevättä

Kevättä pukkaa, mutta ihem kyllä Lahdessa hiihdetään yhä. Eilen viimeksi kävin 25km hiihtämässä ja baanat oli lähes talven parhaimmistoa. Toki enää ei lähiölatuja, Messilää eikä perälenkkejä ajeta – mutta U:keskuksen ja Tapanilan ladut on hyvässä kunnossa. Heinsuolla pitivät vielä hiihtokisatkin viikonvaihteessa. Harvoin on ollut tällainen tilanne: suunnistuskausi alkanut jo viikko sitten, tiet sulia pyöräilyyn, mutta yhtäaikaa pääsee yhä hiihtämään loistokeleissä.

Suunnistuskausikin on alkanut ja polvi on toistaiseksi kestänyt. Tosin vain pari juoksulenkkiä ja pari suunnistusta takana, että aikaista sanoa mitään. Tänään Mustankallion rasteilla pientä tunnetta, mutta kivusta ei voi puhua. Katotaan miten kehittyy. Hieno on ollut taas suunnistaakin, vaikka radat nyt toki on vielä vähän korttelityyppisiä.  Hiihtokilsat lähenee 1200:aa, aikalailla pudotusta viime talvesta – mutta silloin pääsikin hiihtämään jo marraskuussa. Nyt on käytännössä kaikki tulleet tän vuoden puolella.  Montaa lenkkiä ei enää ole edessä, sitten on aika siirtyä fllarille ja juoksutouhuihin…

29er

No niin. Joskus syksyllä pohdin täälläkin, että talven kuluessa voisi 29eria koittaa etsiä. Nyt on eka lenkki heitetty – valinta kääntyi lopulta klassikkoon: Specialized Stumpjumper FSR:ään.  Eli kalifornian klassikkomerkeissä pysytään vaikka Marin poistuu kuvioista. Spessu on oikeastaan ainakin pykälän kaksi kovemman luokan fillari kuin mitä piti hankkimani , mutta kun asiat osui taas kerran kohdalleen. Kaksi vuotta sitten kun etsin cyclocrossaria osuin Tamperelaisen Kaupin Kanuunoiden kaverin ilmoon isosta Orbea Mudista Fillari-lehden torilla. Siitä tehtiin kaupat ja Orbea on ollut loistopeli. No, nyt etsin 29eria koko talven ja eikös viime viikolla  sama heppu ilmoitellut samalla palstalla Spessun 29erista XXL-koossa… Kun sattumoisin olin talvilomalla ja vaimo menossa Tampereelle katsomaan kummityttöä, niin olihan se tsekattava. Ja mukaanhan se lähti…

Pyörä on Pyörähuollon “customina” kasaama keväällä 2011, mutta silti  spekseiltään täysin Spessu. 29er buumin myötä kaikki valmiit fillarit oli silloin myyty jo keväällä loppuun, mutta 2009-mallin FSR Expert runkoja oli saatavilla.  Joten Pyörähuolto tilasi noita runkoja ja kalusti niihin 2011 FSR Compin osat. Kun mun yksilööni on vielä jäkikäteen muutettu keula 120milliseksi ja modattu takaiskarin kiinnitystä siten että maavara on kasvanut 20mm, niin tuloksena on täysverinen Spessun Stumpjumper FSR 29er jota ei kuitenkaan tuollaisena löydy mistään kataloogeista. Eli täysin rungon ympärille kasatusta Marinista ei nyt vieläkään tullut hyppäystä ihan tehdaslinjan pyörään.  Jotain fillarista kertoo se, että 29er täysjousto on pari kiloa Marinin jäykkäperääni kevyempi…

Oli aika huvittava näky toi Stumppi Marinin vieressä – näytti ennen niin iso Marin lähinnä lasten pyörältä. Satulaan istuessa muuttui maailma vielä enemmän. Vanhassa 26″:ssa tuntui että eturengas on jossain tossa nenän alapuolella ja painopiste oli perhanan korkealla – jyrkissä laskuissa tuntui että pienikin kuoppa heittää tangon yli. Toisaalta jyrkissä nousuissa sai siirtää painoa tosissaan eteen että keula pysyi maassa.  Tankokin tuntui turhan kapealta ja olin hankkimassa leveämpää riseria. Nyt Stumpilla eturengas pyörii jossain kaukana edessä ja painopiste on pudonnut huomattavasti alemmas. Tai siis ei fyysisesti, mutta suhteessa napoihin. Kun peräkin on vielä jossain kaukana takana, tuntui että keulan nostamista sai oikein yrittää. Mittasin piruuttani ääripituuden renkaan pinnasta pintaan ja Stump on jotain 20cm pidempi kuin Marin! Maastoon en vielä päässyt lumen vuoksi, mutta ekan lenkin kävin heittämässä kun sain säädöt kohdalleen. On se maailma vähän muuttunut… Parilla vivulla Spessu muuttuu vauhdissa lähes täysjäykästä  täysin aktiiviseen ja kaikkeen siltä väliltä. ProPedal tuntui ainakin ekan ajon perusteella varsin toimivalta – nätisti jäykisti putkelta, mutta poimi silti isommat röykyt.  Vähän aikaista kehua enempää, katotaan lisää kun polut sulaa.