Kevätpäivitys

Kevät on jo hyvässä vauhdissa – vihdoin. Kyllähän sitä on odotettukin! Jokusen viikon on päässyt jo juoksemaan sulilla teillä, vaikka kyllä se meillä maalla otti aikaa. Asvaltit toki suli aika nopeasti mutta hiekkatiet antoi odottaa. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Toissapäivänä pääsin jo poluillekin, joskin metsässä oli paikka paikoin vielä tolkuttoman märkää/pehmeää/mutaista. Oli kuitenkin hieno fiilis päästä taas pudottelemaan pikkupolkuja oikein kunnolla. Kunnon sykkeennostatus ylämäkeen (luonnostaan, sillä lähimetsissä ylämäet on jyrkkiä) tuntui hienolta, ja muutenkin polkujen juokseminen oli taas talven jälkeen mukavaa. Tai ainahan se on!

Olen ainakin toistaiseksi lopettanut treenien merkitsemisen AttackPointiin, yritän vaikka täällä kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti treenikuulumisiani. Annan AP:n tilini olla edelleen olemassa, mutta toistaiseksi sieltä ei löydy treenikuulumisia. Mitä treenaamiseen muuten tulee, olen hieman yrittänyt taas parantaa lihastreeniä etenkin yläkropan osalta. Tämä tarkoittaa välillä Gymstickiä, välillä ihan kuntopiiriä. Jos ei muuta niin parempi vaikka tehdä lenkin jälkeen parikymmentä etunojapunnerrusta kuin ei mitään. Fysioterapeuttituttuni muuten sanoi, että jos hänen pitäisi valita vain yksi ainoa treeniliike, se olisi ilman muuta etunojapunnerrus!

Trail running on minulle se tämän hetken juttu, eli sillä mennään vahvasti tällä hetkellä. Voi olla että kaivan sauvatkin taas esiin, mutta toissapäiväinen lenkki tuntui niin hyvältä että luulen että polkujuoksu kutsuu… ja maantiet saavat jäädä vähemmistöön. Kunhan saan fillarin taas ajokuntoon, maastopyöräily tulee taas kuvioon mukaan.

Eli vanhoilla tutuilla perusjutuilla mennään taas.

Vierumäki 24h

Vierumäen 24h -hiihto lähestyy. Innolla odotan tapahtumaa. Nimenomaan tapahtumaa, sillä vaikka kyseessä on kilpailu, uskon että se on nimenomaan tapahtumana hieno. Huomenna sen näkee.

Luistelusukset, uudet Atomic World Cup Featherlightit, on hyvässä tikissä. Jos vain pakkanen ei vie kaikkea luistoa. Atomic on pehmeämmän kelin suksi varsinaisesti, ja kovalla ladulla hieman epästabiili, mutta kyllä sillä hiihtää. Myös vaatepuoli on tullut testattua, eikä luvattu kireä pakkanen tuottane myöskään ongelmia. Hiihtoa on myöhäisestä kauden alusta johtuen/huolimatta kymmenisen tuntia (120-130 km?). Ihan kylmiltään ei siis tarvitse lähteä rataa kiertämään, ja kun kyse on neljän hengen joukkuesarjasta eikä soolokisasta, luulen että hiihdon puolestakaan ei ongelmia tule. Kaikki tuntuu siis valmiilta perjantai-iltana kello 18 alkavaa koitosta varten.

Kävin Juhan kanssa eilen illalla testaamassa vähän vaatetusta ja samalla pertsasuksia (tulevat varalle, jos jossain välissä haluaa vaihtaa tyyliä). Pakkanen olis samoissa lukemissa, mitä kisaan on luvattu, ja tuntui aivan kuin olisi hiihdellyt normikelissä. En kanna mitään huolta pakkasesta, mikäli se nyt ei yhtäkkiä pomppaa kolmeenkymmeneen. Jonnekkin -25 – -27C saakka luulen hiihdon sujuvan normaalisti. Toki lenkkivauhtia, ei tuossa säässä enää aleta täysillä rehkiä.

“Pitovoitelin” keväällä hiotuttamani Nanogripit nyt ensimmäistä kertaa, Rexin sinisellä “cold”-teipillä. Teippi piti hienosti, oli ihan seinäpito! Taisi kuitenkin olla niin että pitoa tuli vähän liian pitkälle alueelle, sillä luistoa ei sitten ollutkaan. Jätin voidepesän etuosasta teippiä pois, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, sillä suksen kanssa sai todella tehdä töitä. Täytyy testailla tuota teipin määrää ajan kanssa. Luulen että teippiä voi ottaa pois aika lailla pidon kärsimättä, mutta se selviää vain testaamalla.

Yksi mahdollisuus on että kaikesta huolimatta suksi onkin liian löysä (vaikka “testipenkissä” muuta näyttääkin), ja voidepesä “laahaa” todellisuudessa latuun. Nanogripithän tehdään löysiksi, kun koko pohja on samaa nanomateriaalia. No, positiivista on, että ainakin tuollaisessa pakkasessa suksi toimi jo nyt vähintään yhtä “hyvin” kuin Nanogripillä. Pito oli luultavasti jopa paljon parempi.

Näillä eväillä on hyvä jäädä odottelemaan huomista kisastarttia. Odotan hienoa ja eksoottista tapahtumaa.

Neljäs merkki

Edelliskirjoituksessa hehkutin sitä, kuinka treeni-into palasi kun vapautin itseni treenien mittaamisesta ja ylös kirjaamisesta, harjoittelun “pakollisuudesta”, jne. Jotenkin treeni alkoi tuntua taas mukavalta, ja polte treenaamaan palasi. No, ei sitä lopulta kauan tarvinnut jatkaa, kun alkoi tuntua että voisihan se mittari tuossa ranteessa olla, ja voisinhan minä ne treenit AP:iinkin kirjata. Eli kun treenimotivaatio palasi, palasi samalla myös halu seurata omaa treenausta, jonkinlainen tavoitteellisuus. Syksyn “löysäily” siis auttoi!

Garmin Forerunner 305, niin hyvä laite kuin se ominaisuuksiltaan olikin, tuotti minulle pettymyksen laadullisesti. Parin vuoden käytön jälkeen se alkoi näyttää hajoamisen merkkejä, kun akku ei ottanut enää latausta vastaan. Laite meni tilttiin, eikä suostunut latauksen jälkeen enää käynnistymään. Myöhemmin se taas käynnistyi, mutta ilmoitti akun olevan tyhjä! Tämä toistui muutaman kerran, kunnes totesin että Forerunner saa jäädä pöytälaatikkoon. Sehän se innoittikin treenaamaan ilman mittaria, alunperin pakon edessä. Syksy menikin mittaritta, kunnes jokin aika sitten aloin miettiä uuden mittarin hankintaa. Vanha Polar RS200 ei tullut kysymykseen, sillä sekään ei enää toiminut – sykkeenmittaus tarkemmin ottaen, melko tärkeä ominaisuus sykemittarissa.

Puntaroin jonkin aikaa lähinnä Polarin ja Suunnon mallien välillä, kunnes aloin kallistua Suunnon suuntaan. Jospa neljäs käyttämäni sykemittarimerkki osoittautuisi ensimmäisen veroiseksi, ja kestäisi vuosia! Ensimmäinen, vuosia sitten hankkimani Sigmasport-mittari nimittäin toimii edelleen. Rajallisten ominaisuuksiensa takia (ja tietenkin sen vuoksi että aina on kiva hankkia uusia välineitä) päädyin kuitenkin uuden monipuolisemman mittarin hankintaan, ja malliksi valikoitui Suunto T3d… osin siksi että sellainen osui sattumalta eteeni huikeaan tarjoushintaan.

T3d on osoittautunut parin viikon käytön aikana hyväksi valinnaksi – ainakin toistaiseksi. Se on käytössä erittäin yksinkertainen. Siinä on kaikki tarvitsemani perusominaisuudet, eli hetkellinen syke ja sykerajat tai vaihtoehtoisesti Training Effect treenin tehon seuraamiseen (nämä hoituisivat fiiliksen pohjaltakin, mutta etenkin kovemmissa treeneissä tuo antaa kivaa lisäinfoa; ja tämän takiahan mittaria ylipäänsä käytetään), sekä riittävä logi treeniyhteenvedon tarkastelemiseksi treenin jälkeen. Lisäksi T3d on laajennettavissa myöhemmin gps-podilla, ja tarvittaessa myös fillari- tai juoksupodilla. Sykerajoja en ole käyttänyt, mutta Training Effectiä on ollut kiva seurata. Ihan loogisesti se tuntuu toimivan. Itse sykkeenmittaus tuntuu myös olevan luotettava ja reagoivan muutoksiin nopeasti.

Treeneistä

Lumia odotellessa treenit on muodostuneet sauva- ja juoksutreeneistä. Yhden maantielenkinkin olen sauvoilla tehnyt, mutta etupäässä sauvatreenit ovat sijoittuneet maastoon: pk:ta metsäteillä ja -poluilla sekä intervalleja sauvarinteen muodossa. Lähes kotipihalta kun alkaa kolmesataametrinen hiekkamäki, jonka jyrkkyys vielä mukavasti vaihtelee, kiristyen ensin puolivälissä ja uudelleen viimeiset viisikymmentä metriä. Siinä saa aikaan todella hyviä treenejä (myös juosten). Juoksutreenit ovat kuitenkin lähiaikoinan olleet lähinnä maastojuoksua ja pk:ta.

Olen yrittänyt saada viikkoon hyvän yhdistelmän yllämainituista, sen enempiä ohjelmia tekemättä. Fiiliksen ja osin kellonajan mukaan olen valinnut päivän treenin, ja suht luonnostaan on tullut hyvä yhdistelmä kevyempiä ja vähän kovempia treenejä. Treenaaminen kaiken kaikkiaan tuntuu juuri nyt todella hyvältä.

Vapaana

Luovuin tuossa loppukesällä olleen treenitauon jälkeen ainakin toistaiseksi treenien kirjaamisesta Attackpointiin; tai ylipäänsä minnekään. Tuon pakollisen tauon aikana treenimotivaatio laski, ja kynnys lähteä treenaamaan vain kasvoi kun treenaaminen tuntui olevan jotenkin suorituskeskeistä. Teinpä sitten päätöksen lopettaa treenien kirjaaminen ja treenimäärän kyttääminen ainakin toistaiseksi. Ja mielenkiintoista on ollut, olen treenannut täysin mutu-tuntumalla. Kun vielä Forerunnerin akun oikuttelut jatkuivat syksyllä, en ole viime aikoina mitannut treeneissä sen paremmin matkaa tai sykkeitä kuin edes aikaa. No, toki treenin keston suurin piirtein olen nähnyt vilkaistuani kelloa lähtiessä ja palatessa.

Olen käynyt juoksemassa jonkin verran Ilen ja Heidin (sekä Susi-koiran) kanssa Salpausseläm maastoissa, ja yhteislenkit ovat olleet mukavaa vaihtelua yksin puskemiselle. Noilla maastolenkeillä ei ole tullut mietittyä itse suoritusta, on vain juostu ja keskusteltu siinä lomassa. Viime aikoina on ollut ihan positiivinen vire muuhunkin treenaamiseen, ja tällä hetkellä treenimotivaatio on melko korkealla. Etenkin sauvatreenit kotimaastoissa ovat olleet omiaan kohottamaan fiilistä. Olen pitkästä aikaa innostunut sitomaan sauvat ranteisiin, ja päästelemään metsäteillä ihan kunnolla – minkä on huomannut yläkropassa! Sauvatreeni – etenkin sauvaloikka ylämäkeen, mutta ihan normi pk:kin – on niin paljon monipuolisempaa kuin juoksu. Mitään juoksulta pois ottamatta, sillä sekin on hieno laji.

Täytyypä katsoa, otanko jossain välissä taas vähän suunnitelmallisempaa otetta treenaamiseen. Juuri nyt tuntuu hyvältä mennä vain silloin kun siltä tuntuu, ja olla potematta huonoa omatuntoa jos treeni ei huvita. Jossain välissä pitäisi varmaan ostaa uusi mittari, mikäli treenejä mielin tarkemmin mitata. Forerunner 305 ei taida enää oikein luotettavasti toimia. Hieman lyhytikäiseksihän tämä “yhteistyö” taisi jäädä, ja tuntuukin että tulen palaamaan seuraavan mittarin osalta tuttuun ja turvalliseen Polariin. Joko käytän RS200:stä joka potkii edelleen; tai sitten hankin uuden gps-yhteensopivan Polarin mittarin.

Mutta toistaiseksi treenaan vapaana noista laitteista.

Tiirismaa

Elämäni ensimmäinen (historian toinen) Tiirismnaa-juoksu käytiin vajaan kolmenkymmenen (varjossa) asteen helteessä. Kun reitti on muutenkin yksi kovimpia, mitä eteläiseen Suomeen voi tehdä (matalimman ja korkeimman kohdan ero 140 m), oli luvassa todella kova kisa! Rankka se olikin, ja tulosliuskan valossa myös muille kuin minulle.

Lähdin kisaan sopivaa vauhtia hakien, kyseessä kun oli ensimmäinen maastojuoksu kisani. Ensimmäiset kilometrit olivat “normaalia” maastojuoksua pienehköine ylämäkineen, ja juoksin ne muutaman juoksijan porukassa suht luonnollista vauhtiani. Kovempaakin olisin toki päässyt, mutta edessä odottava ensimmäinen nousu mastolle oli mielessä ja hillitsi menohaluja. Tuttu nousu olikin vähintään odotetun raskas, yllättävän kova verrattuna tunteeseen ekoilla kilometreillä. Hiljensinkin vauhtia kanssajuoksijoita enemmän, jotta nousu ei olisi vienyt ihan kaikkia mehuja. Mastolla olo olikin aika voipunut, ja toivotin seuraavat kevyemmät kilometrit tervetulleiksi.

Tasaisella ja alamäessä menohalut palasivat yllättävän nopeasti, ja saavutin Tiirismaan ala-asemaa kohti mentäessä nousussa karanneita selkiä. Sain jyrkissä alamäissä rullattua melko hyvin, ja tasaisemmilla osuuksilla meno tuntui liki siltä kuin pitkää nousua ei olisi ollutkaan. Palautuminen oli siis nopeaa. Juomapisteen jälkeen alkanut nousu alkoi kuitenkin taas painaa, mutta jyrkimmän osan jälkeen olo keveni jälleen. Jostain kumman syystä (joku varmaan osaisi sanoa, mistä) olin jyrkissä ylämäissä suunnilleen yhtä nopeita (loppuajassa siis) juoksijoita hitaampi, mutta loivemmissa ylämäissä, alamäissä ja tasaisella jopa nopeampi.

Toinen nousu mastolle oli muistini mukainen ja nouseminen teki luonnollisesti todella tiukkaa. Mutkan jälkeinen viimeinen jyrkkä meni kävellen kun totesin sen olevan nopeampaa kuin hidas hölkkä. Saman totesi moni kilpakumppanikin, osa tosin vielä “juoksikin”. Mutkassa kannustanut tyttö (järjestäjien edustaja?) kehui, että voiton puolella ollaan ja enää on tasaista ja alamäkeä jäljellä. Se oli periaatteessa totta, pitkän laskun (jossa tosin oli vielä yksi tiukempi nousukin) jälkeen jäljellä oli samaa maastoa, mikä oli alussa tuntunut “tasaiselta”. Eipä tuntunut enää! Ei loppukaan kevyt ollut. Mutta täytyy muistaa että takana oli jo reilut kymmenen kilometriä kovassa maastossa ja kovissa olosuhteissa. Eli eipä se ihmekään ollut, että hieman oli raskasta.

Maali lähestyi kuitenkin metri metriltä, ja sama porukka juoksi muutaman kymmenen metrin etäisyydellä kuin oli juossut koko matkan. Naisten 18v-sarjan Annika Häkkinen, jonka kanssa olin juossut koko kisan (jääden hieman ylämäissä, saavuttaen tasaisemmilla) alkoi kuitenkin viime töntäreissä saada metri metriltä eroa, kun omissa pohkeissa ei enää ollut sitä potkua. Puolesta välistä rinnalla/takana juossut Tuomo Isokuortti (miehet 50) jäi lopussa joka nousussa hieman. Maalia lähestyttäessä, mäessä jonka oletin olevan viimeisen ennen maalia, päätin piruuttani kokeilla pientä nykäisyä, ja sainkin eroa Isokuorttiin sen verran että se olisi saattanut riittää maaliintuloon ennen häntä; jos kyseessä olisi ollut viimeinen ylämäki… Reitti teki kuitenkin vielä mutkan yhden nousun kautta ja siitä kilpakumppani meni menojaan. Minä kävelin tuon töyssyn loppuun uuvutetuilla jaloillani.

No eihän tuolla mitään oikeata väliä ollut, hauskaahan tuo vain oli. Viimeisessä mäessä ohitseni menneen toisen kuntosarjalaisen (Pia Rantatupa) sain kuitenkin sysättyä taakseni leikkimielisessä maalisuorataistossa. Pia taisi takanani naurahtaakin kun siinä kilvoittelimme. Kiitos vain kilpakumppanille vastuksesta.

Loppukiri irtosi, ihme kyllä, vielä noiden kilometrien jälkeen, tuossa helteessä. Kaikkeni annoin muutenkin Tiirismaan rinteille. Hieno mutta rankka reitti tuolla on. Entisissä kotimaastoissani.

Kisan kärjenkin loppuajat heikkenivät viime vuodesta selvästi, ja ainakin osin helteen takia, joten viileämmässä säässä omakin aikani olisi voinut olla 1:10 tienoilla; ja se olisi lyönyt itseni ällikällä. Toisaalta taas jokainen kisa on omansa. Turha jossitella. Olen todella tyytyväinen suoritukseeni.

Loppuaika/sijoitus (kuntosarjassa): 1:16:14 / 11.

Vauhdit kilometreittäin:

1. 5:16
2. 5:22
3. 5:44
4. 6:56
5. 5:22
6. 4:56
7. 5:55
8. 6:16
9. 6:15
10. 6:38
11. 5:51
12. 6:02
13. 5:48

Ehtimistä

Kevään edistyessä olen päässyt hitaiden lenkkien kautta juoksemiseen hyvin “sisään”. Noita päälle 7:00/km vauhdilla mentyjä lenkkejä on ollut yllättävän kiva juosta, ja syke on ollut alempana kuin mulla pitkään aikaan: 10-20 lyöntiä alle perinteisten pk-lenkkieni. Se on hyvä, varsinkin pidemmät lenkit olisi ihan hyvä juosta hitaasti. Aion jatkaa kevään tuota tahtia ainakin osalla lenkeistäni. Vastapainoksi juoksen vauhdikkaampia lenkkejä ja/tai maastolenkkejä, jotta kroppa saa erilaista ärsytystä.

Muutenhan olen ennenkin juossut vaihtelevasti, mutta nämä todella kevyet lenkit ovat puuttuneet. Jatkossa yritänkin koostaa treenit kolmesta eri ryhmästä:

-pk-lenkit (lyhyemmät, sellaisina kuin olen ne ennenkin juossut)
-vk-/maastolenkit (intervallit, tv:t, maastojuoksu fiiliksen mukaan)
-kevyet ja hitaat pitkikset (~7:00/km)

Mitään ohjelmia tai suunnitelmia en tämän tarkemmin tee, mutta yritän, että näitä kaikkia tulisi ainakin silloin tällöin. Yksi vk tai maasto viikossa on riittävästi, mutta jos mieli tekee maastoon useammin, niin menen. Varsinaisia vk-lenkkejä tuskin kuitenkaan teen edes kerran viikossa. Pk:ta treenaan sitten kuten tähänkin saakka: eri pituisina ehtimisen mukaan. Kunhan vaan ehtisi noita pitkiä aloittaa.

Ehtiminen onkin ollut taas haaste, kun kevään tultua olen aloittanut myös rakennushommat talon nurkalla. Vapaa aika menee rakentamiseen, ja lenkeille tuntuu ehtivän vasta iltasella. Väkisinkin jää lenkki lyhyemmäksi. No, huone valmistunee kevään aikana, joten sen jälkeen ehtii taas paremmin. Toki siihenkin saakka treenataan, ainakin lyhyillä iltalenkeillä.

Tavoite “30 km” on edelleen olemassa.

Juoksuaika

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne pitkään aikaan; ehkäpä siksi ettei tässä treenauksessa ole tapahtunut mitään sen ihmeempiä. Alkuvuosi on mennyt ihan mukavasti, ja muutamaa viikon taukoa (kipeänä) lukuunottamatta olen päässyt treenaamaan kohtuullisen säännöllisesti. Määrät voisivat olla isompiakin, mutta hiihdon vähyys etenkin tammikuussa vähensi tunteja selvästi. Siihen nähden olen ihan tyytyväinen. Hiihtoakin tuli pitkästä kaudesta johtuen hieman viime kautta enemmän, vaikka tosiaan tammikuussa hiihdin vain kaksi alle tunnin lenkkiä. Toisaalta maaliskuussa hiihtoa tuli viime vuotta enemmän.

Juoksukausi on alkanut, kolme rauhallista lenkkiä on toistaiseksi takana. Juoksu tuntuu todella mukavalta, enkä muista milloin minulla olisi ollut näin kova palo juoksemaan. Suurimmat tavoitteeni kesälle liittyvätkin juoksemiseen, jonka määriä on tarkoitus nostaa. Haluan pitää myös pyöräilyn ja jossain määrin sauvatreenitkin mukana, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu että enimmät treenitunnit tulevat kertymään juoksemisesta. Mutta aika näyttää, mikään ei ole varmaa. Ja toisaalta, mun treenauksen suola on just lajien vaihtelu: kun ei ole yhtä tiettyä lajia, treeni säilyy mielekkäänä.

Tein melko varman päätöksen, etten juokse Uusi Lahti -juoksussa. Keskityn mieluummin nyt keväällä pk-treeneihin ja nautiskeluun. Sen sijaan ajatuksena olisi kisata (itseni kanssa) kesäkuun lopulle siirretty Tiirismaa-juoksu, ja joku multisport keskemmällä kesää. Retki Rogaining tuli tuossa viime viikolla myös mieleeni, mutta se on täysin harkinnan asteella. Ja siihen tarvitsee joukkuekaverin, eli osallistuminen riippuu myös siitä. Mutta sitten siinä olisi kesä-, heinä-, ja elokuulle kullekin yksi kisa, mikä on ihan riittävästi. Lisänä tietysti vielä Kuivanto syksyllä.

Heitin tuossa ilmaan ajatuksen, että tavoittelisiin tänä kesänä 30 km pitkää lenkkiä tämän kesän aikana, siis todellakin ihan pk-lenkkinä. Se on hyvä porkkana juosta pitkiä lenkkejä pitkin kesää, sillä tottumattomalle (en juossut koko viime vuonna edes yli 20 km lenkkiä, ja pitkiä juoksin säännöllisesti viimeksi vuonna 2007 kun treenasin Forssan puolikkaalle) 30 km on kuitenkin aika matka. Ei kunnon puolesta niinkään, vaan jalkojen tottumattomuuden vuoksi. No, jos pystyn pidentämään pitkän lenkin kesän mittaan pariinkymppiin, uskoisin pystyväni sen jälkeen tarvittaessa myös kolmeenkymppiin. Vähän vaan energiaa ja paljon juomaa mukaan niin pitäisi onnistua. Mutta sehän nähdään; mielenkiintoinen tavoite joka tapauksessa.

Mennyt vuosi

Vuosi 2010 oli treenimielessä selvää edistystä edellisvuoteen verrattuna. Säännöllisyyttä oli enemmän, vaikka muutama sairausjakso ja muistini mukaan yksi tai kaksi remonttitaukoakin mahtui mukaan. Muutama pikku jalkavamma (polvi, nilkka) mahtui vuoteen myös, mutta etenkin sauvakävelyn tultua mukaan kuvioihin sain juoksutreenit korvattua jalkaystävällisemmillä sauvatreeneillä.

Absoluuttisesti laskettuna treeniä kertyi keskimäärin noin 2h15min viikossa, mikä on tauot huomioiden yllättävän paljon. Ehjien viikkojen keskiarvo on varmaan noin kaksi ja puoli tuntia. Treenipäiviä oli viikossa keskimäärin 2,8; selvää edistystä edellisvuoteen verrattuna. Kahden pienen lapsen perheessä lienee kuitenkin syytä olla tyytyväinen jos ehtii treenaamaan kolmesti viikossa. Kunto on vuoden mittaan kohentunut tuollakin määrällä.

Kroppa kaipaisi kyllä hieman enemmän treeniä, ja 4-5 viikottaista treeniä olisi hyvä määrä. Optimioloissa voisin ajatella, että viikkoon saisi 1-2 lihaskuntoharjoitusta ja 3-4 aerobista treeniä. Käytännössä yksi tai kaksi treeniä voisi olla yhdistetty lihas+aerobinen ja kolme puhtaasti aerobista treeniä, talvella osin crossarilla, kesällä varmaankin enimmäkseen ulkona. En edelleenkään tee itselleni mitään ohjelmia, mutta joku viikko voisi nyt talvella näyttää vaikka tältä:

MA lepo
TI 30min crosstrainer + 20min Gymstick
KE lepo
TO 50min crosstrainer/hiihto
PE lepo
LA 90min hiihto
SU 30 min crosstrainer + 20min Gymstick

Kesällä crossarin voisi korvata juoksemalla/sauvakävelemällä, ja pidempi voisi olla joko pitkä juoksu tai fillarilenkki. Ja tosi kehnolla kelillä olis lihaskunnon vuoro. Eli aika helposti pitäisi pystyä lisäämään yksi lisätreeni viikkoon (tosiaan toi viikko vaan esimerkkinä, itselle hahmotukseksi; mutta jonkinlaista säännöllisyyttä voisi hieman lisätä), ja samalla hieman kestoa pidentämällä nostaa treenitunnit liki kaksinkertaisiksi. Mutta katsotaan nyt miten vuosi alkaa tästä etenemään; ehtimisen ja fiiliksen mukaan treenataan, ja treenejä tulee sitten se mitä tulee.

Suunnitelmia vuodelle 2011

Yhtään kisaa tai vastaavaa en ole alkaneelle vuodelle vielä hahmotellut, mutta viimevuotiseen tapaan lähiseudun Uusi Lahti (jonkin pituisena) ja Kuivanto voisivat olla sellaisia perusjuttuja joihin mennään ilman muuta jos aikataulut antaa myöden. Maastojuoksu kiinnostaa ja joku/jotkut tapahtumat voisivat olla mukavia käydä kokeilemassa. Vaarojen Maraton (yksinkertainen) olisi erittäin kiinnostava, ilman mitään aikatavoitteita rauhallisesti edeten; ja onhan maastojuoksuja tässä lähempänäkin.

Seikkailu/multisport kiinnostaa edelleen, joten täytyy katsoa josko tänä vuonna vihdoin ehtisin ainakin jonkin soolokisan käydä. Ristiina olisi varmaan kiinnostavin, tai sitten Snowflakesin tapahtuma. Ja rogainingista täytyy varmaan keskustella joukkuetoverin kanssa. Taisin kyllä luvata kaverilleni Ilkallekin, että lähden hänen kaverikseen jos häntä kiinnostaa kokeilla lajia jossain välissä.

Pertsa, pertsa ei luista mihinkään…

Talvi on täällä, ja se on mahtavaa! Eikä mikään pikkupakkanen ja sentin riite nurmikolla, vaan oikea talvi. Lunta on jo jonkin verran, ja lisää on kai luvassa. Se tekee hyvää hiihtopaikoille, jotka alkaa kulua ja roskaantua. Ja perinteisen latujahan ei vielä ole saatu tehtyä, paitsi tykkilumiladuille. Niitä taas on ainakin Lahden Urheilukeskuksessa ja Vierumäellä.

Kivaa on ollut päästä hiihtämään. Edellissunnuntaina hiihdin ekan lenkin Takkulassa (ekojen lumien jälkeenkin jo ihan ok ura) ja viime viikonloppuna tuli hiihtoa parikymppiä. Viime viikolla tehty puolitoista tuntia lihastreeniä (aika paljon jalkoja) ilmeisesti hieman tuntui lauantain lenkillä. En kuitenkaan ole tehnyt tuota lihaspuolta niin säännöllisesti, ja etenkin pidempi treeni oli aika “kova”. Sunnuntain lyhyellä pertsalla ei reisissä tuntunut, mutta siellä väsyivät sitten kädet. Se ei ole kuitenkaan ihme, sillä jouduin tekemään käsillä paljon töitä. Etenkin tasatyöntö lähes luistamattomilla suksilla (joo, olihan se pakko yrittää) vei voimia käsistä. Enemmän punttisalia kuin hiihtoa se oli.

Olen nyt miettinyt vakavasti noiden Nanogrip-suksieni kohtaloa. Periaate niissä on hyvä, mutta luisto on vielä neljänkymmenen kilometrin sisäänajon jälkeen melko olematon. Tehtaaltakin sanoivat tänään että parikymmentä kilometriä pitäisi riittää luiston esille tuloon. Lupasivat kyllä uusia nanogrip-pinnoitteen veloituksetta mikäli niin haluan, tai vaihtoehtoisesti poistaa sen kokonaan jolloin suksesta tulee voideltava. Tällä hetkellä olen kallistumassa siihen, että sukset lähtevät Matkahuollon kyydillä käymään Hartolassa. Ja palaavat ilman pinnoitetta. Tuossahan on sama pohja kuin esim. Astrassa, Acadiassa ja (ainakin vanhemmassa) Zenithissä, eli ihan ok suksi tuo on. Runko on kai sama kuin Astrassa.

Ehkä tuo Nanogrip on sittenkin enemmän sunnuntaisivakoijan suksi. Vaikken minä mikään perinteisen konkari ole, hiihto on minulle kuitenkin pääasiassa urheilua. Pertsasuksien voitelu on vieläpä tehty nykyään aika helpoksi, joten eiköhän se suju. Sitä paitsi, ehkä tuollainen koko matkalta hirmuisesti pitävä suksi ei ole paras väline opetella perinteisen tekniikkaa. Se kun antaa aika paljon anteeksi ponnistuksessa.

Kohti hiihtokautta

Viimeinen reilu kuukausi on mennyt mukavalla treenirytmillä, ja lokakuu olikin yksi parhaista kuukausista tänä vuonna. Treenipäiviä oli 16, eli saman verran kuin parhaina hiihtokuukausina talvella. Treeniajassa mitattunakin kuukausi oli yllättäen yksi parhaita: 12h45min näyttäis olevan mun AP-historian kolmanneksi paras. Eli mukavasti on päästy treenaamaan, kesään verrattuna. Sen huomaa myös vireessä, fiilis lähteä treeniin on ihan erilainen kuin silloin kun treenejä kertyy harvakseltaan.

Kuivannon Kymppi on luvassa sunnuntaina, ja kunto on kyllä pieni arvoitus. En ole mitään testijuoksuja juossut, ja kun vielä osa treenistä on ollut uutta lajia eli sauvatreeniä metsäteillä, kisavauhti on pieni kysymysmerkki. Sauvatreenit on kyllä tuntuneet hyvältä harjoitusmuodolta. Olen innostunut lajista kovasti; etenkin talven hiihtokautta odottaessa tuntuu hyvältä saada treeniä myös yläkropalle. Sunnuntai näyttää, miten mäkitreenit sauvoin (ei mitään sauvarinnettä vaan ihan nopeatempoista sauvakävelyä ylämäissä: osa pk-sykkeellä, osa vk:lla) auttaa vauhdikkaammassa juoksussa, mutta tuskin niistä ainakaan haittaa on ollut.

Tästä on hyvä jatkaa kohti hiihtokautta.